Surua ja iloa

Hyvän ystäväni isä kuoli ja hän pyysi mustaa korua hautajaisiin. Ensin aloin tekemään korua siemenhelmistä, ja siimalla. Ei olisi pitänyt, kunnen ole niistä aikohin mitään tehnyt. Näköjään ei hermo kestä enää noin pientä piipertämistä. Tässä kaikki 10 senttiä mitä sain aikaiseksi ennen kuin löin hanskat tiskiin.


Joten siirryin sitten suosiolla isompien helmien ja koruvaijerin pariin. Johan tuli valmista, ja nopeasti!


Tein tänään toisenkin korun. Tämän vähän iloisemmissa merkeissä. Yhdellä tutulla miehellä on syntymäpäivä tulossa ja kun hän on joskus sanonut että haluaisi mun tekemän korun, niin saamansa pitää! Toivottavasti kelpaa. Jossei, niin voin kyllä pitää sen itsekin. Jotenkin nuo twisterhelmet viehättävät mun silmää suuresti.



Ja vielä loppuun, koska Laura onnistui saamaan mut kiikkiin, niin laitetaan vahinko kiertoon. Tiedän että täällä käy keskimäärin 17 ihmistä päivässä, joten ainakin pari kommenttia pitäisi irrota. ; D

Kiinni jäit!
Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat!

Kukka

Kylläpä aika vilahtaa nykyään nopeasti ohi. Mitään ei ehdi tekemään. Mukamas.

Mutta jotain sentään. Helmiäiskukka-kaulakoru samalle pikkutytölle kuin edellisen postauksen lila kristallirannekoru.


Helmiäiskukka

Kristallia pukkaa

Kaveri pyysi tekemään tyttärelleen rannekorun, väritoiveena oli lila. Kätköistä sattui löytymään tuollaisia hempeän "lilahkoja" kristalli- ja säröhelmiä. Eiköhän tämä pikkutytölle kelpaa. Toivottavasti, ainakin...


Hempeää kristallia

Jostakin syystä olen viime aikoina tykästynyt siniseen, vaikkei se ennen ole lempivärejäni ollutkaan. Nämä tummansiniset kilpikonnakristallit suorastan lumosivat minut ja pitkän harkinnan (muutama viikko) jälkeen päätin tehdä niistä itselleni kaulakorun. Ja koska "Putous" on yksi kauneimmista tekemistäni koruista, otin mallin siitä.


Sininen hetki